Suomi on poliittisesti kohtuullisen polarisoitunut tällä hetkellä. Ei ehkä historian mittapuulla juuri minkään vertaa, mutta näin jokapäiväisessä elämässä vähän tuntuu siltä, että vastakkainasettelua esiintyy ihan kaikessa keskustelussa. Ehkä juuri sen vuoksi multa kysytään aika paljon, että minkä vuoksi olen valinnut Vihreät mun poliittiseksi kodikseni. Kysymys on toisinaan hyvin latautunut, varsinkin jos kysyjä edustaa ajatusmaailmaltaan aivan jotain muuta kuin Vihreitä, mutta hyvin usein kysymys on vilpitön: Miksi ihmeessä minä olen Vihreä? Mie voisin olla esimerkiksi ammattiliittotaustani vuoksi demari tai yrittäjähenkisenä ihmisenä ihan kylmiltään kokoomuslainen. Ei siis tosiaankaan ole päivän selvää, että mun pitää olla vihreä.
Asian ratkaisi lopulta kuitenkin se, että mitä ikinä mie pohdin tai sanon, niin palaan aina lopulta saman teeman ympärille: ilmastonmuutos. Tai vielä enemmän ehkä maapallon saastuminen, luonnonkatastrofeista johtuvat inhimilliset kriisit, uusiutumattomien energialähteiden vääjäämätön loppuminen, luontokato ja kaikki se paha, mitä me ihmiset tahallaan ja vahingossa täällä tehdään. Olen jo pitkään ajatellut, että jos jotain meidän ajasta kirjoitetaan tulevaisuuden historiankirjoihin, niin se on se, millä tavalla me hoidettiin ihmiskunnan siirtymä kestämättömästä kestävään. Minussa pumppaa siis loppujen lopuksi vihreä sydän ja vaikka sen ytimen voisi laittaa aika monen värisen puoluekirjan alle, niin perimmäisenä ajatuksena on kuitenkin sama näkökulma. Se vihreä mutta.
Mulla on paljon kavereita, ystäviäkin, jotka eivät tunne samalla tavalla tästä puolueesta. Seuraan aktiivisesti sosiaalisen median keskusteluja ja tiedän varsin hyvin millaisia ajatuksia puoluevalinta saattaa joissakin herättää. Mie kuitenkin näen, että tässä puolueessa on nimenomaan se ydin, minkä pohjalta minä haluan tehdä politiikkaa ja pyrkiä vaikuttamaan maailman menoon. Aina, kun me tehdään päätöksiä - kuntatasolla tai korkeammalla - meidän tulee tarkistaa miten ne vaikuttavat luontoon ja ilmastoon ympärillämme. Kaikki päätökset täytyy peilata vihreiden linssien lävitse ja huolehtia siitä, että me ei tuhota tätä planeettaa vaan pienin askelin siitä pidetään huolta ja myöhemmin jopa jo tehdyt tuhot korjataan. Se on minulle tärkeää ja siksi mie olen Vihreä poliitikko. Tavoitteenani on se, että kun Rovaniemellä päätetään jotain, niin se päätös on kestävällä pohjalla.