Olen miettinyt, että milloin tämä asia nousee esiin ja nyt mielelläni haluaisin keskustella aiheesta. Täyttäessäni vaalikonevastauksia viime kuussa tein päätöksen, että en erikseen tarkista etukäteen millaista keskustelua puolueessani on vastausten ympärillä vaan halusin vastata täysin omien ajatusteni mukaan. Totta kai olen seurannut yleistä keskustelua ja Vihreitä kannanottoja eri aiheisiin, mutta en siis halunnut seurata mitään valmista linjaa, vaan valitsin vastaukset oman ymmärrykseni pohjalta.
Ei tullut yllätyksenä, että ajatukseni ovat hyvin pitkälti linjassa muiden rovaniemeläisten Vihreiden kanssa. Siksi me olemme samassa puolueessa. On kuitenkin yksi vastaus, jossa olin täysin vastakkaisella suunnalla kaikkien muiden kanssa. Kuten Facebookissa se hyvin sanottiin: olen Rovaniemen ainoa Vihreä, joka kannattaa Sierilän voimalaitoshanketta.
Sierilästä on keskusteltu jo pitkään, sillä itse voimalaitostahan on alettu suunnitella vähän sen jälkeen, kun Suomi voitti ensimmäisen lätkämestaruutensa. Vettä on siis virrannut Kemijoessa, mutta Sierilän kohdalla siitä ei vieläkään tehdä sähköä. Voimalaitoshanke on tässä vaiheessa 24 vuotta vanha, mutta keskustelu sen ympärillä ei ole laantunut. Kärjistettynä tilanne on siis seuraava:
Kemijoki Oy haluaa rakentaa padon, voimalaitos on 21. Kemijoessa oleva patorakennelma ja se tuottaa n. 44 megawattia (keskisuuri voimalaitos)
Voimalaitoksen vastustajat eivät halua patoa, sillä se a) tuhoaa jokiluontoa pitkälle padon yläjuoksulle ja b) edelleen vaikeuttaa vaelluskalojen paluuta Kemijokeen
Keskusteluun liittyy paljon muutakin, mutta olen ymmärtänyt, että vastakkainasettelun lopputilanne on puhdas sähkö vs. jokiluonto ja vaelluskalat. Perustan tietoni seuraaviin materiaaleihin:
Sierilä – nykyaikaista ja vastuullista vesivoimaa
https://www.kemijoki.fi/toimintamme/investoinnit-ja-hankkeet/sierila-nykyaikaista-ja-vastuullista-vesivoimaa.html
Vapaa Kemijoki
https://www.sll.fi/mita-me-teemme/vedet/nain-toimimme/vapaa-kemijoki/
Selvästi tilanne on päätöksenteon kannalta erittäin epämieluisa. Minulle ehdokkaana epämieluisuus näkyy siinä, että joudun tekemään päätöksen minulle tärkeiden asioiden välillä. Toisaalta haluan, että pidämme huolta luonnosta ja lohen palauttaminen Kemijokeen olisi äärimmäisen kaunista. Toisaalta taas meidän pitäisi tehdä kaikkemme, jotta saamme ilmastokriisin pysäytettyä ja se miten tuotamme sähköä, on erittäin suuri osa tätä käynnissä olevaa taistelua. Tiedän, että päätös on raskas kävi miten kävi.
Puhun kuitenkin hetken energiasta ja sen tuottamisesta. Eri lähteistä olen saanut selville, että noin 50% maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Käytännössä tämä tapahtuu siis esimerkiksi hiiltä polttamalla ja tässä vaiheessa on varmasti itsestäänselvyys, että haluamme hiilestä eroon. Hiili saastuttaa ympäristöä, tuottaa hiilidioksidia palaessaan, sen kaivamisen ympärillä toimiva teollisuus on epäeettistä ja savu pilaa ilman. Ympäristön kannalta parempia ratkaisuja kehitetään koko ajan ja olisikin hienoa, jos hiilen voisi korvata vaikka tuulipuistoilla tai esimerkiksi aurinkopaneeleilla.
Nyt tulee kuitenkin mielestäni järisyttävä asia sähköntuotannosta: me emme voi korvata hiiltä aurinko- tai tuulienergialla vielä pitkään aikaan. Syy siihen on erittäin antiklimaattinen, sillä me emme voi määrätä milloin tuulee tai aurinko paistaa. Kyse on niin sanotun säätövoiman tarpeesta. Kun energiantarve on kaikkein kovimmillaan hiiltä voi polttaa lisää, mutta sateisena päivänä aurinkoenergiaa ei yksinkertaisesti ole ja tuuleton ilma pysäyttää turbiinit. Hiili on siis kaikista huonoista ominaisuuksistaan huolimatta erittäin kätevä väline, kun halutaan säädellä energiantuotantoa. Parempia ratkaisuja on toki kehitteillä tulevaisuudessa, mutta meidän on ratkaistava energiaongelma nyt. Olen aina pitänyt itseäni tulevaisuuspositiivisena kaverina ja uskon vahvasti siihen, että teknologian kehitys ratkaisee vielä monta ihmiskunnan kohtaamaa ongelmaa. Tämä kyseinen ongelma on kuitenkin käsissämme tänään, eivätkä uudet teknologiat ehdi avuksemme vielä moniin vuosiin.
Miten siis korvaisimme fossiiliset polttoaineet energiantuotannossa? Meillä on tänä päivänä käytettävissämme kaksi hiilineutraalia vaihtoehtoa: ydin- ja vesivoima. Molemmilla tuotantotavoilla on mahdollista tuottaa energiaa tasaisesti ulkoisista tekijöistä riippumatta ja tarvittaessa vesivoiman tuotantoa voi skaalata ylös tai alaspäin. Sekä ydinvoima, että vesivoima ova potentiaalisia hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden korvaajia sähköntuotannossa. Kumpikaan tuotantotapa ei ole kuitenkaan ongelmaton. Ydinvoima tarvitsee itsessään myös säätövoimaa ja ydinvoimaloiden ympärillä käydään jatkuvaa keskustelua turvallisuudesta sekä loppusijoituspaikoista. Vesivoiman lisääminen taas vaatii jokien patoamista altaiden luomiseksi ja se on omiaan tuhoamaan herkkää jokiluontoa.
Energiavallankumous on vauhdissaan juuri nyt. Suomeen rakennetaan kovaa tahtia tuulivoimaa ja hankkiudumme paraikaa hiilestä eroon. Ydinvoiman vastustus on kuitenkin niin suurta, että tällä hetkellä ei ole valmisteilla yhtään uutta ydinvoimalaa. Olkiluoto 3:nkin rakentamisesta tehtiin niin vaikeaa, että sen tekemisessä kesti yli 10 vuotta. Ydinvoima on asia, josta minun täytyy kirjoittaa ihan oma artikkelinsa, joten keskityn tässä nyt pääasiassa vesivoimaan. Siis takaisin Sierilään.
Kemijoki padottiin 1948, kun Isohaaran pato valmistui. Noina aikoina joen patoaminen oli Lapin sähköistämisen elinehto ja niin pato tehtiin koska oli pakko. Tänä päivänä Kemijoessa on 20 voimalaitosta ja Sierilä olisi siis kahdeskymmenesensimmäinen. Kun uusi voimalaitos rakennetaan, niin joki padotaan. Padosta ylävirtaan syntyy tällöin patoallas, joka muuttaa voimakkaasti joen ekosysteemiä. Nousevan veden alle jäävät niin kosket kuin rannatkin ja Sierilän voimalaitosta onkin kritisoitu siitä, että sen alle jää viimeinen Kemijoen vapaana virtaava jokiosuus. Samalla se sinetöisi haaveet siitä, että lohi koskaan nousisi Kemijokeen. Nämä ovat ehdottomasti asioita joiden arvo pitää tunnustaa. Joudun kuitenkin surullisin mielin totemaan myös vaakakupin toisen puolen sisällön: Me todella tarvitsemme puhdasta energiaa ja Kemijoki on jo täysin valjastettu energiantuotantoon. Vihreänä olen sitoutunut siihen, että olen aina luonnon ja sen monimuotoisuuden puolella, mutta vielä enemmän olen sitoutunut torjumaan ilmastokriisiä. Tähtään siihen, että luonto ja ilmastokriisin pysäyttäminen eivät joutuisi vastakkain, mutta toisinaan tälläisiä ristiriitoja ei voi välttää.
Meillä ei ole montaa tapaa tuottaa päästötöntä energiaa. Oikea tapa olisi rakentaa nopeasti paljon ydinvoimaa, mutta en usko siihen, että saisimme muutoksen aikaan tarpeeksi pian. Sen vuoksi emme voi ottaa takapakkia muissa energialähteissä.
Rakennetaanko tuulivoimaa? Totta kai! Rovaniemelle pitää kaavoittaa puisto.
Kehitetäänkö aurinkovoimaa myös Suomessa? Ehdottomasti, kyllä täälläkin paistaa!
Entäpä fuusioenergia, vetyenergia ja muut uudet ratkaisut? Niin nopeasti kuin vain mahdollista!
Mutta muiden energialähteiden kehittäminen ja tukeminen eivät sulje pois sitä, että hätä on kova ja tarvitsemme kaiken mitä saamme. Sen vuoksi emme voi mennä taaksepäin Kemijoen voimaloiden kanssa vaan meidän on valjastettava tämä suuri joki, jotta saamme käännettyä ihmiskunnan kelkan. Tämä on yksi niistä pienistä ja äärimmäisen vaikeista päätöksistä, joissa miedän on valittava ilmastokriisin torjuminen.
Tärkeänä yksityiskohtana on otettava huomioon vielä Sierilän laitoksen teho. Voimalaitos tuottaa valmistuessaan noin 44 megawattia sähköä ja se vastaa joidenkin satojen omakotitalojen päivittäistä sähkönkulutusta. Kuitenkaan kokonaiskuvassa tämän yksittäisen laitoksen tuotantoteho vastaa kuitenkin vain kutakuinkin neljäsosaa keskikokoisesta hiilivoimalasta. On siis varmasti reilua kysyä tässä välissä, että onko saatu sähkön määrä missään määrin samassa suhteessa aiheutetun luontokadon kanssa? Mielestäni juuri tämän asian määrittely on erittäin haastavaa, sillä luontoarvoja ei voi mitata suoraan rahassa vaan meidän on aina pyrittävä katsomaan kokonaiskuvaa, ja tässä kohtaa kokonaiskuvan muodostaa koko Suomen energiantarve. Yksi tuulivoimalapuisto tai yksittäinen vesivoimala ei merkitse mitään, vaan meidän täytyy rakentaa ja paljon. Tämän yhden vesivoimalan lisäksi tarvitsemme lisää vastaavia projekteja ja samaan aikaan lisää tuulivoimaa ja uusia ydinvoimalahankkeita on saatava alulle nopeasti. Emme voi olla yhtä mieltä siitä, että sähköntuotanto on saatava hiilineutraalille pohjalle, mutta samaan aikaan vastustaa hankkeita yksittäisen suhteessa pienen alueen luonnon vuoksi. Tämä on vaikea, mutta pakollinen valinta.
Tässä välissä on tehtävä vielä yksi huomio, jolla ei käytännössä ole tekemistä niinkään puhtaan energian vaan aivan puhtaasti talouden kanssa. Kemijoki Oy on Rovaniemen suurin kiinteistöveron maksaja. Sierilän voimalaitoksesta tullaan myös maksamaan veroa Rovaniemen kaupungille. Valmistuessaan laitos tuottaa kaupungin kirstuun yli miljoona euroa lisää rahaa veroäyreinä. Tämä on hyvä bonus puhtaan energian päälle ja vaikka tällaista päätöstä ei mielestäni missään nimessä saa tehdä pelkästään taloudellisin perustein, niin talousvaikeuksissa paineivalle kaupungille lisäkolikot tulevat varmasti tarpeeseen.
Sierilä on siis mielestäni rakennettava ja tuen samasta syystä myös tulevia vastaavia projekteja Kemijoella. En kuitenkaan tue sitä, että Ounasjoki valjastettaisiin. Ounasjoki kuuluu mielestäni tuleville sukupolville ja vaikka energiantarve on suuri, ei meidän pidä mielestäni lähteä patoamaan aivan uutta jokea vaan on keskityttävä nykyisten jo padottujen jokien energiantuotannon kehittämiseen. Minulla on myös vahva usko siihen, että Kemijoki Oy pitää lupauksensa ja jatkaa hyvin alkanutta vaelluskalojen ohitusuomien rakennusprojektia omistamillaan padoilla. Tiedän, että Kemijoki Oy:n oman sitoutumisen ja aktiivisen kansalaisvaikuttamisen sekä oikean poliittisen ilmapiirin avulla vaelluskalat ja erityisesti vaelluskalojen kuningas - lohi -nousee vielä Kemijokeen ja sitä kautta Ounasjokeen. Tulen ainakin itse olemaan aktiivinen tämän asian varmistamisessa. Olin sitten kaupunginvaltuustossa tai en. Nämä asiat eivät katoa minnekään vaalien jälkeen.